Päivä oli ollut kiireinen ja täynnä stressiä. Sähköpostit, kokoukset ja jatkuva hälinä olivat täyttäneet Lauran mielen aamusta alkaen. Hän ei ollut pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään, sillä jokaisen ajatuksen taustalla oli yksi asia: tänään olisi se ilta. Hän tiesi, että odotus loppuisi pian, ja edessä olisi jotain aivan erilaista kuin hänen tavallinen arkensa.


Laura oli kolmekymppinen menestyvä nainen, joka teki työtä hektisessä ympäristössä. Kaikki hänen ympärillään odottivat häneltä täydellisyyttä, ja hän oli tottunut suoriutumaan paineen alla. Mutta viime aikoina hän oli alkanut kaivata jotain muuta, jotain, joka veisi hänet pois tavallisesta elämästään – edes hetkeksi. Ja sitten hän oli tavannut Aleksin.


Aleksi oli hänen kollegansa, mies, joka oli aina ollut hillitty ja etäinen. Heidän työpaikallaan oli tiukat säännöt, ja henkilöstösuhteet eivät olleet sallittuja. Aluksi Laura ei ollut edes ajatellut häntä muuna kuin kollegana, mutta viikkojen myötä heidän välilleen oli syntynyt sanaton ymmärrys. Jokainen heidän tapaamisensa kokouksissa, jokainen pieni katse tai ele oli latautunut jännitteestä, jota kumpikaan ei osannut täysin selittää.


Ja nyt he olivat tässä pisteessä: salainen tapaaminen hotellihuoneessa, pois kaikkien katseiden alta.




Kello lähestyi seitsemää, ja Laura astui hotellin aulaan. Hänen sydämensä hakkasi, vaikka hän yritti näyttää tyyneltä. Hän tunsi jännityksen joka solussaan, ja hänen ajatuksensa laukkasivat. Tämä ei ollut hänen tapaistaan, hän ei ollut se, joka teki tällaisia päätöksiä hetken huumassa. Mutta Aleksin kanssa kaikki tuntui erilaiselta.


Vastaanottovirkailija hymyili ystävällisesti ja ojensi huoneen avaimen. Laura ei edes huomannut, mitä kaikkea virkailija sanoi, hänen mielensä oli aivan muualla. Hän astui hissiin ja painoi kerroksen numeroa, tuntien, kuinka hänen kätensä hieman tärisivät. Mitä hän oli tekemässä? Olihan tässä jotain hullua, mutta samaan aikaan jännitys ja kiihotus sekoittuivat toisiinsa, tehden tilanteesta entistä houkuttelevamman.


Kun Laura astui ulos hissistä ja käveli kohti huonetta, hän kuuli oman hengityksensä kiihtyvän. Hän pysähtyi huoneen oven eteen ja tarttui avainkorttiin. Hetken hän epäröi, mutta avasi sitten oven päättäväisesti.


Huone oli tyylikkäästi sisustettu, hillitty ja moderni. Verhot olivat vedettynä ikkunan eteen, ja ainoastaan muutama himmeä valaisin valaisi tilan pehmeästi. Laura astui sisään ja laski laukkunsa tuolille. Hetki tuntui jännittävän epätodelliselta – kuin kaikki ympärillä olisi pysähtynyt ja hän olisi astunut ulos omasta elämästään.


Oven kevyttä koputusta seurasi hiljaisuus, kun Laura kiirehti avaamaan oven. Aleksi seisoi kynnyksellä, yhtä tyylikkäänä ja rauhallisena kuin aina. Hänen kasvoillaan oli vakava ilme, mutta hänen silmissään oli syvä palo, joka paljasti enemmän kuin sanat olisivat koskaan voineet. Heidän katseensa kohtasivat, ja Laura tunsi, kuinka koko maailma katosi ympäriltä. Oli vain tämä hetki, tämä salainen kohtaaminen, jonka he olivat molemmat halunneet niin pitkään.


Aleksi astui sisään, ja he seisoivat vastakkain hetken ajan. Hiljaisuus heidän välillään oli täynnä jännitettä, joka tuntui miltei käsin kosketeltavalta. Laura hengitti syvään, ja ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Aleksi tarttui häntä kevyesti vyötäröstä ja veti lähemmäksi.


Lauran sydän jätti lyönnin välistä, kun Aleksin huulet löysivät hänen omansa. Suudelma oli aluksi arka, varovainen – kuin tunnustellen, oliko tämä todella se, mitä he molemmat halusivat. Mutta hetken kuluttua varovaisuus katosi, ja suudelma syveni intohimoiseksi. Laura tunsi, kuinka hänen kehonsa reagoi välittömästi Aleksin kosketukseen, ja kaikki epäröinti, kaikki huolet sulivat pois.


Heidän kätensä harhailivat toistensa vartaloilla, ja jokainen kosketus tuntui latautuneelta. Aleksin sormet liukuivat Lauran selkää pitkin, ja Laura tunsi, kuinka hänen hengityksensä kiihtyi entisestään. Tämä ei ollut pelkkää intohimoa – tässä oli jotain syvempää, jotain, joka kumpusi pitkästä tukahdutetusta halusta, jota he olivat pidätelleet viikkojen ajan.


Laura tunsi, kuinka hänen kehonsa antoi periksi Aleksin otteessa. Hänet vedettiin lähemmäksi sänkyä, ja heidän liikkeensä olivat hätiköimättömiä, mutta samalla kiihkeitä. He tiesivät, että tämä hetki oli ainutlaatuinen, ja he halusivat kokea sen täydellä voimalla.


Aleksi painoi Lauran sängylle ja kumartui hänen ylleen. Laura katsoi miehen kasvoja, jotka olivat nyt paljon lähempänä kuin koskaan ennen. Aleksin hengitys oli raskasta, ja hänen silmissään paloi syvä halu. Laura tiesi, ettei paluuta enää ollut – tämä oli hetki, jonka he olivat molemmat valinneet.


Aleksi riisui Lauran hitaasti, varoen kuin arvokasta aarretta. Jokainen vaatekappale katosi vähitellen, ja Lauran iho paljastui hiljalleen, saaden aikaan värähdyksiä hänen kehossaan. Aleksin kosketus oli pehmeä mutta voimakas, ja jokainen liike sai Lauran hengityksen takertumaan kurkkuun. Hän ei ollut koskaan tuntenut sellaista halua, sellaista paloa, joka tuntui polttavan heitä molempia sisältä päin.


Kun he lopulta olivat paljaita toisilleen, ei ollut enää epävarmuutta tai kysymyksiä. Heidän kehonsa puhuivat toistensa kieltä, ja jokainen liike oli täynnä syvää ymmärrystä ja antautumista. Laura tunsi, kuinka Aleksi liikkui hänen päällään, ja jokainen kosketus sai hänen kehonsa värähtelemään kiihkosta.


Aleksin sormet kulkivat pitkin Lauran vartaloa, ja jokainen kohta, jota ne koskettivat, tuntui syttyvän liekkeihin. Laura sulki silmänsä ja antautui täysin hetkelle. Tämä oli heidän salainen kohtaamisensa, hetki, jota he olivat molemmat odottaneet ja jännittäneet.


Heidän liikkeensä muuttuivat kiihkeämmiksi, ja Laura tunsi, kuinka hänen kehonsa reagoi jokaiseen pieneen kosketukseen. Aika tuntui venyvän ja katoavan yhtä aikaa, eikä mikään muu maailmassa ollut tärkeää kuin tämä hetki. He olivat kahden, salassa, piilossa kaikilta muilta, ja se teki kaikesta vielä intensiivisempää.


Kun he molemmat saavuttivat huippunsa, hetki tuntui pysähtyvän. Laura tunsi, kuinka hänen koko kehonsa jännittyi ja vapautui yhtä aikaa, ja hän huokaisi syvään helpotuksesta. Tämä oli ollut enemmän kuin hän oli koskaan osannut odottaa – enemmän kuin hän oli koskaan uskaltanut toivoa.


He makasivat hetken hiljaa toistensa vieressä, hengittäen raskaasti. Laura katsoi Aleksia ja näki hänen kasvoillaan samanlaisen tyytyväisyyden, jonka hän itsekin tunsi. Tämä hetki oli ollut heidän – vain heidän, eikä kukaan voisi ottaa sitä pois.


Aamu alkaisi pian sarastaa, ja heidän elämänsä jatkuisivat kuten ennenkin. Mutta tämä salainen kohtaaminen jäisi heidän muistoihinsa, syvälle sydämeen, kuin piilotettu aarre, jota he kantaisivat mukanaan kaikkialle.